Miltei kesää.

Torstai 10.6.2015 klo 06,20, lämpötila +8,8astetta.

On se vaan kaunis tuo vanha omenapuu kukkiessaan. Nyt vaan odotellaan pölyttäjiä, kovin vaan viileätä on.
Loppuviikoksi luvattiin parinkymmenen asteen lämpötiloja mutta tarkaksipa tuo menee.

Kevätaamun mietteitä.

Eilen, 9.4.2015, lämmin päivä, kuten kuvasta näkyy; kanat rypevät auringonpaisteessa.

Jäät lähtivät Pyhäjärvestä 7.4. mutta Kuivajärvi on vielä jäässä. Kirjoittelen tätä 10.4. aamusella klo 05.30, pari joutsenta suunnisti pohjoista kohti, aurinko alkaa jo nousta mutta lintulauta on autio. Mustarastaat lähteneet jo ilmeisestikkin pesintäpuuhiin kun päivisin vain muutaman näkee.

Töyhtöhyyppiä on jo saapunut, samoin selkälokkeja. Kyllä se on keättä nyt kun lämpötilakin näin aamuvarhaisella parisen astetta plussalla.

 

Vuoden viimeinen auringonlasku.

Vuoden viimeinen auringonlasku itätaivaalla.

...ja eteläisellä taivaalla.

Lämpötila +3,6, lunta maassa n 5-7cm, kovaa vauhtia sulamassa.
Pari päivää sitten lämpötila liikkui -22-25astetta pakkasta. Melkoista lämpötilojen heittelyä.
 

Väliaikainen talvi.

Tämmöiseksi meni alkutalvi 6.11. Ylemmässä kuvassa 10-viikkoiset pikkutirpat ulkoilevat emonsa kanssa uudella lumipeitteellä. Kukko II taas sekosi kanalan ovella ja lentää pyrähti lumihankeen; aika eksoottinen luminäkymä. Päivän mittaan nuoriso Kiukku-emoineen käyskenteli jo ympäri pihaa mutta aikuiset palasivat kiireen vilkkaa kanalaan; ulkon a niiden mielestä ei ollut kananilma.

Ukkosiili "Piikkipallo".

Eilen, 3.7. katselin kun meidän siiliukko Piikkipallo tuli keskellä kirkasta päivää herkuttelemaan kanojen leivänpaloilla. Kello oli tällöin n 13,00.

Piikkipallo oli niin uppoutunut herkutteluunsa, että salli minun tulla aivan viereen katselemaan; vilkaisipa vain olkansa yli ja jatkoi syömistään. Varsin monipuolinen tuo siilin ravinto, liekkö opittua.
Muut siilit käyvät aterioimassa iltamyöhällä tai varhain aamulla; Piikkipallo käyskentelee pihalla miten sitä sattuu huvittamaan, sillä ei ole kelloa.

Kesäpäivän seisaus.

21.6.2014
Kesäpäivän seisaus. Maisema on muuttunut rehevän vihreäksi; kevään lämpimyys ja nyt sateet. Tämä on normaali kesäpäivän seisauksen aika; pikkuvarpuset ovat lisääntyneet hurjasti, samoin harmaavarpuset mutta esim kirjosieppo puuttuu, variksilla ja harakoilla ei ole lentokykyisiä poikasia kuten ennen. Kuitenkin elämää pihassa riittää. Siilikin on tuonut jo poikasiaan näkösälle ja ruokailuun.

 

Eräs pihamme asukki on täysin unohtunut; meidän Moka, siis isolla kirjaimella. Moka on viimeinen rekikoiramme, nyt jo 14v.

Mokan isä on Israeleista tuotu villi beduiinikoira ja emä Alaskasta legendaariselta Joe Redingtonilta tuotu alaskanhusky.

Kuvassa Moka herkuttelee kuivatulla kuhannahalla (minun kalastamaani ja valmistamaani), se on Mokan suurin herkku. Siis harrastaa ja arvostaa lähiruokaa.

 

Tässä Moka uudenvuodenaattona 2013. Moka ei yleensäkkään pelkää mitään, paitsi uudenvuodenraketteja, joten Moka pääsee nukkumaan uudenvuoden aikaan yönsä parina päivänä työhuoneeni lattialle, no toisinaan kun silmä välttää ja valot sammuvat, kömpii vuoteeseeni. Se sallitaan poikkeustilanteissa. Muulloin Moka on armoton pihavahti.

Piikkipallon päivärytmi vakiintuu.

Päivämäärä 12.5.2014, klo 09,00, lämpötila 07,5 astetta ja piikkipallo tuli ruokapaikalleen ihmeteltävän myöhään aamulla.

 Ei muuten ollut moksiskaan vaikka seisoin vajaan metrin päässä, antoipahan ihan rauhassa kuvata itseään. Ei siis ollut hermostunut, sen näkee tuosta otsapiikkien asennosta; taakseppäin viistossa.

Tässä kuvattuna siilien ruokahuone. Aukko pihalta päin päästä sisälle, samoinkuin tuolta toiselta puolen saunan alta. Näin eivät harakat eivätkä meidän kanaset pääse siilien eväille. Kanat muuten pitävät liotetusta koiranmuonasta, kuten myöskin pihaharakkamme. Tämän järjestelyn edessä muuten niin nokkela harakkakin joutui nostamaan kädet, siis eikun siivet pystyyn. Ei päässyt/uskaltautunut siilien ruokahuoneeseen.