Vuoden viimeinen auringonlasku.

Vuoden viimeinen auringonlasku itätaivaalla.

...ja eteläisellä taivaalla.

Lämpötila +3,6, lunta maassa n 5-7cm, kovaa vauhtia sulamassa.
Pari päivää sitten lämpötila liikkui -22-25astetta pakkasta. Melkoista lämpötilojen heittelyä.
 

Väliaikainen talvi.

Tämmöiseksi meni alkutalvi 6.11. Ylemmässä kuvassa 10-viikkoiset pikkutirpat ulkoilevat emonsa kanssa uudella lumipeitteellä. Kukko II taas sekosi kanalan ovella ja lentää pyrähti lumihankeen; aika eksoottinen luminäkymä. Päivän mittaan nuoriso Kiukku-emoineen käyskenteli jo ympäri pihaa mutta aikuiset palasivat kiireen vilkkaa kanalaan; ulkon a niiden mielestä ei ollut kananilma.

Ukkosiili "Piikkipallo".

Eilen, 3.7. katselin kun meidän siiliukko Piikkipallo tuli keskellä kirkasta päivää herkuttelemaan kanojen leivänpaloilla. Kello oli tällöin n 13,00.

Piikkipallo oli niin uppoutunut herkutteluunsa, että salli minun tulla aivan viereen katselemaan; vilkaisipa vain olkansa yli ja jatkoi syömistään. Varsin monipuolinen tuo siilin ravinto, liekkö opittua.
Muut siilit käyvät aterioimassa iltamyöhällä tai varhain aamulla; Piikkipallo käyskentelee pihalla miten sitä sattuu huvittamaan, sillä ei ole kelloa.

Kesäpäivän seisaus.

21.6.2014
Kesäpäivän seisaus. Maisema on muuttunut rehevän vihreäksi; kevään lämpimyys ja nyt sateet. Tämä on normaali kesäpäivän seisauksen aika; pikkuvarpuset ovat lisääntyneet hurjasti, samoin harmaavarpuset mutta esim kirjosieppo puuttuu, variksilla ja harakoilla ei ole lentokykyisiä poikasia kuten ennen. Kuitenkin elämää pihassa riittää. Siilikin on tuonut jo poikasiaan näkösälle ja ruokailuun.

 

Eräs pihamme asukki on täysin unohtunut; meidän Moka, siis isolla kirjaimella. Moka on viimeinen rekikoiramme, nyt jo 14v.

Mokan isä on Israeleista tuotu villi beduiinikoira ja emä Alaskasta legendaariselta Joe Redingtonilta tuotu alaskanhusky.

Kuvassa Moka herkuttelee kuivatulla kuhannahalla (minun kalastamaani ja valmistamaani), se on Mokan suurin herkku. Siis harrastaa ja arvostaa lähiruokaa.

 

Tässä Moka uudenvuodenaattona 2013. Moka ei yleensäkkään pelkää mitään, paitsi uudenvuodenraketteja, joten Moka pääsee nukkumaan uudenvuoden aikaan yönsä parina päivänä työhuoneeni lattialle, no toisinaan kun silmä välttää ja valot sammuvat, kömpii vuoteeseeni. Se sallitaan poikkeustilanteissa. Muulloin Moka on armoton pihavahti.

Piikkipallon päivärytmi vakiintuu.

Päivämäärä 12.5.2014, klo 09,00, lämpötila 07,5 astetta ja piikkipallo tuli ruokapaikalleen ihmeteltävän myöhään aamulla.

 Ei muuten ollut moksiskaan vaikka seisoin vajaan metrin päässä, antoipahan ihan rauhassa kuvata itseään. Ei siis ollut hermostunut, sen näkee tuosta otsapiikkien asennosta; taakseppäin viistossa.

Tässä kuvattuna siilien ruokahuone. Aukko pihalta päin päästä sisälle, samoinkuin tuolta toiselta puolen saunan alta. Näin eivät harakat eivätkä meidän kanaset pääse siilien eväille. Kanat muuten pitävät liotetusta koiranmuonasta, kuten myöskin pihaharakkamme. Tämän järjestelyn edessä muuten niin nokkela harakkakin joutui nostamaan kädet, siis eikun siivet pystyyn. Ei päässyt/uskaltautunut siilien ruokahuoneeseen.

Kevät keikkuen.....tulevi?

Maanantai, 5.5.2014, lämpötila +0,1, tyyntä. Ei oikein keväisesltä näytä mutta meidän pienet siivekkäämme piirtelivät jo kuvionsa aikaisin aamulla yön alkaessa kallistua aamuhämäräksi. Lunta maassa n 5cm mutta varpuset, pari keltasirkkua, peippoja, västäräkki ja tiaiset kyllä uskaltautuivat etsiskelemään siemeniä maasta. Kanatkin tulivat ulos lumesta huolimatta.
Josko tästä kuitenkin kevät syntyisi ja sitämyöten kesä?

Nokkela pärjää hengissä.

Eilen siinä illansuussa havahduin kovaan tömähdykseen. Varpushaukka hyökkäsi pihassa touhuilevaan kyyhkyparveeni ja hyökkäyskin meni "vähän pipariksi" kun haukka törmäsi ikkunaan.
Muut kyyhkyt lähtivät pakolennolle mutta tämä jo melko iäkäs kyyhkypä ei hötkyillyt. Se puikahti suojaan saunaneteiseen ja odotteli siellä tilanteen rauhoittumista lähes puolen tunnin ajan.
Olen aiemminkin huomannut, että tämä lintu ei yleensä säntää lentoon vaan hyökkäyksen sattuessa pujahtaa sputnikista sisään.
Mikä ero on älykkäällä ja viisaalla. Älykäs selviytyy siitä mihin viisas ei koskaan joudukkaan.

Kevät senkun etenee.

 Tänään, aurinkoinen päivä, päivällä +8, koillistuulta 5m/sek; kaunista mutta viileätä. Pihapiirissä tänään uusia tuttavuuksia muiden lisäksi peippo ja laulurastas.
Illalla klo 19.30 pihaan ilmestyi ensimmäinen siili. Meni kanojen ruokailuastioille ja poistumista ennen ehdin yhden kuvan ottaa kun herra? jo änkeytyi saunan alle piiloon. Ujo kait lienee ollut näin viileänä iltana.



Se vain on mukava aamun ja illan tuhisija tuo siili; vuosikausia pihamme vakioasukkeja.

Kevät etenee.

30.3.2014 klo 06.10, lämpötila -2,2, tyyntä. Lumet ovat jo tyystin lähteneet.

Moilanen ilmoittelee kompostin päältä aamunavauksen. Tulee aurinkoinen päivä; luvattu +9 astetta. Kevättä se tietää.
31.3.2014, klo 06,30, -1,3, tyyntä. Täksi päiväksi luvattu +5 ja aurinkoista, tuulta N 1-2m/s.

 Oravakin kipaisi tuossa pihalla tarkastelemassa aamiaistarjontaa. Eivät kelvanneet leivänpalat, auringonkukansiemenet sitävastoin kyllä. Ei siis huono ravitsemustilanne.

 

Lisää ruokavieraita.



Tänään, 23.3. aamusella +0,4astetta, tyyntä. Eilinen auringonpaiste sulatteli lumet melko hyvin. Siitäpä seurasi, että meidän kanat+kolme kukkoa pääsivät kesälaitumille ja minnekkäs muuten kuin tähän etupihalle ruokapöydän ääreen.





Meidän kanamme ovat ikivanhaa Itä-Suomen punaista, maatiaiskantaa, ei siis rotua. Ne ovat sopeutuneet laiduntamaan aivan pihapiirissä ja ovat kuin esi-isänsä intialaiset Bankivakanat, eli siis viidakkokanat. Ne elelevät pienparvessa, meillä nykyisellään 9 aikuista munivaa ja 2,5 kukkoa. Miksikö 2,5 kukkoa. No viime kesäsnä kuoriutui kukkopoikanen, näin aluksi näytti mutta aikuisuus toikin yllätyksen. Ei se ollut oikeastaan kukko eikä kana; sai siis nimekseen kukkana. Sillä on kannukset, isommat heltat kuin kanoilla mutta laulusulat puuttuvat ja muutenkin samankokoinen kanojen kanssa. Samapa tuo, luojanluomiahan me kaikki, joten olkoon myöskin Kukkana.

Aamiainen.

Torstaiaamu,20.3. klo 06,03, tyyntä, pakkasta -14,4 astetta. Amunkoittoa orasteleva valonkajastus itätaivaalla, sekä jo haalennut yö, enteilevät kevätaamua. Varpuset ja tiaiset ovat aloittaneet konserttinsa, mustarastaat luonnollisestikkin hiljaa. Ensimmäinen aamiaisvieras lehahtaa katettuun pöytään; asettuu maahan höyhenet pörröllään, suojaa jalkojaan kylmältä mutta kuitenkin alkaa aterioimaan. Ei ole kauan yksin, puolentusinaa lajikumppania sekä muutama harmaavarpunen ja pikkuvarpunen liittyvät seuraan. Mustarastas; tuo kuitenkin lämpimän lintu on tänä talvena ottanut reviirikseen pihamme, kylmyydestä huolimatta. Runsas ravinto tarjolla kompensoi linnulle muuten niin epäsuotuisaa ilmastoa.



Perjantaiaamu, 21.3. klo 07,05, tuulta 7-12m/s, + 4,2 astetta, yöllä satanut 10cm uutta märkää lunta ja nyt jo rastaat ovat penkoneet mustaa maata näkyviin, kunnes lehteä hakiessani katoin vähän aamupalaa. Tämä on siis kevättä; eilen -14,4 ja tänään jo lämpöasteilla.

Lintuja ja muuta luontoa ikkunastani nähtynä.

Kevät 2014 alkoi aikaisin, viikolla 9, maa sulana ja lämpötila päivisin +8-10 astetta.
Sitten... 15.3. yöllä tuli lunta 7-10cm ja täysi talvi. Pakkanenkin käväisi -10 asteessa.

Tästä videonpätkästä putkahti ajatus "lähteä luontoon" seuraamaan uuden kevään saapumista. Lähinnä työhuoneeni ikkunasta. Lumien taas tultua, pihaan pyrähti uskomaton määrä mustarastaita hankkimaan päivittäistä elantoaan. Siis aivan "aamiaisesta" lähtien = ennen auringonnousua hamaan auringonlaskuun ja vielä iltahämäräänkin nämä mustatakit päivystivät ravintolansa terassilla.
Siis mustarastaat, valtaosana asiakkaistani; tiaiset, varpuset ja harakat ynnä varikset olivat vähemmistönä; niilläkun oli jo "kevätriiùu" kovinkin pitkällä. Fasaanit joskus pikaisesti piipahtivat tuolla katseluaukioni laidalla; lumijäljistä selvisi.

 

Tässä siis näitä mustatakkisia veijareita kinastelemassa parhaista "gourmee-annoksista". Parhaillaan pihassa saattaa lehahdella 15-20 mustarastasta, harvoin varpuset uskaltautuvat saaliinjaolle, tiaiset taas rohkeampia.
Mustarastas on hyvin varovainen lintu mutta äkkiä oivaltaa, että ei oikeastaan kukaan heidän ruokasessiotaan häiritse uhkaavasti; siis ei välitöntä vaaraa.